Virtuaailmaailman realistiset ratsastustaidot

Mietin yhä edelleen, miksei nykyihmiset viitsi/jaksa/halua osallistua virtuaalisille ratsastustunneille. Meillä Susikalliossa tunnit ja kurssit suorastaan huutavat tyhjyyttään. Kuten jo edellisessä kirjoituksessa sanoin, alkuaikoina tuntilaisia kyllä riitti ihan perus koulu- ja estetunneille riittävästi, eli neljästä peräti kahteentoista. Ja tunneille osallistuttiin tallin hevosilla, joskus ehkä jollekin omalla. Mutta nykyään on pakko laittaa kutsuun, että voi halutessaan osallistua omalla hevosella, sillä muuten ei kukaan osallistu tunnille. Miksi?

Mietitäänpä miten on asian laita oikeassa elämässä. Jos halajaa alkaa ratsastaa, ensimmäinen mahdollinen vaihtoehto on kipittää tuota pikaa lähimpään ratsastuskouluun. Alkeiskurssi, jatkotunteja, estetunteja... Kunnes lopulta ehkä kilpakentille asti. Mutta vain ehkä.

Mutta virtuaalimaailmassakun ei tarvitse oikeasti osata ratsastaa, voi heti alkajaisiksi hankkia GP-tason seinähullun koulupuokin, joka hyppää yli 2metrin esteitä tuosta vaan. Ja ainiin, tietty sama ratsastaja, vaikka pituutta pitääkin löytyä jotta voi puokkia kunnolla ratsastaa, menee ihan sujuvasti GP'tä ja niitä parinmetrin esteitä ravi-laukka-kenttä-shetullaan. Ja toisinaan tallin etusivulla kehutaan kuinka realistinen talli ollaan. No siitä voi olla montaa mieltä.

Miksi siis tarvitsisi osallistua virtuaaliselle ratsastustunnille? Sehän on ihan turhaa ajanhukkaa. Paitsi jos haluaa kehittyä kirjoittajana, saada palautetta paitsi kirjoituksestaan, myös ehkäpä jopa todellisuutta hipovista ratsastustaidoistaan, sillä aika usein kirjoittaa kuten oikeasti ratsastaisi. Tunnit ovat myös hyvä tapa tutustua muihin virtuaalimaailmassa pörrääviin ihmisiin, itse ainakin olen saanut muutamankin hyvän ystävän juuri tuntien kautta! Ja pakkohan siinä on pikkuhiljaa toisiin tutustua, jos käy samalla vakitunnilla viikosta toiseen. Tunneilla käyminen voi myös kehittää lukutaitoa (joutuu lukemaan uuden ponin luonnekuvauksen), sekä pitää mielikuvituksen virkeänä (joutuu keksimään tarinan siitä, miten tunti meni).

Ja aikaa tarinatunnille osallistumiseen menee 5-15minuuttia, riippuu kuinka pitkän tarinan haluaa kirjoittaa. Nimilistaantunnille korkeintaan 2 - pitää lähettää vain oma nimensä kutsun sivulle! NL-tunnista tosin tuskin saa irti yhtä paljoa kuin serkustaan tarinatunnista.

Mutta jos tosissaan haluaa saada irti mahdollisimman paljon virtuaalitalleilusta, suosittelen lämpimästi kursseille osallistumista. Ainakin meillä Susikalliossa miltei jokainen kurssi toimii niin, että osallistuttuasi sinulle lähetetään mailitse tietopaketti ja muutama kysymys, joihin on aikaa vastata kuukausi. Kysymykset ovat tietty tarinamuotoisia, eli kerrot vastauksesi tarinan muodossa. Ja mahdollisimman helppoja, sillä kursseille saattaa osallistua aivan hevosista tietämättömätkin.

Luulisi, että jokaisella on oikeasti aikaa ja viitsimystä sen verran, että kirjoittaa pari tarinaa? No, myönnän kyllä, että virtuaalimaailmassa ei oikeastaan ole minkään tason tarvetta osallistua tunneille. Toisaalta, ei kai mihinkään virtuaalimaailmaan liittyvään olekaan tarvetta? Tietääkseni koko puuha perustuu täysin haluihin ja kiinnostuksiin, tietenkin myös omien kaukaisten unelmien täyttämiseen.

Tulihan purkauduttua. Ja tulkaa nyt edes ihmeessä kertomaan, miksette raahaudu tunneille?
Tai sitten tämä virtuaalimaailman "ala" on kuolemassa sukupuuttoon.

Voi meitä ratsastuskoulujen pitäjiä.