Täydellinen virtuaalihevonen?

Pääsinpä vihdoinkin kirjautumaan tännekin, pahoittelen pitkää kirjoitusväliä (jos lukijoita nyt edes on). Uudenvuoden lupaus 2010, enemmän blogitekstejä!

Lähiaikoina on ollut paljon puhetta siitä, millainen on "täydellinen virtuaalihevonen". Aiheeseen tiiviisti liittyy realistisuus: voiko bittiponi olla täydellinen ja realistinen? Kysymykseen lienee vastaus itse kullakin, mutta koen aiheen olevan sen verta mielenkiintoinen ja niin sanotusti lähellä sydäntäni, että bloggailen oman näkemykseni teidän iloksenne (olettaen että tätä nyt joku edes lukee).

Itseltäni löytyy likimain 200-300 virtuaalioliota, joista vain muutamalla olen kisannut ns. aktiivisesti eli tasan silloin kun on huvittanut. Ja ainoa hevonen, jonka kalenterista löytyy yli 30 kisaa, on ostettu aikoinaan - minä kiikutin sen vain YLA'an. Olen aina ollut laiska kisaaja, enkä koe, että hevonen jolta löytyy sadoittain kilpailutuloksia tai meriittejä, olisi jollain tapaa täydellinen. Jos haluan kilpailuttaa hevostani, ilmoitan sen korkeintaan viitiseen starttiin kuussa. Yleensä sijoituksia kertyy ns. kisahevosilleni kymmenestä kahteenkymmeneen, mutta useimmiten kilpailuintoni lopahtaa jo kolmannen kohdalla. Kun olen tyytyväinen kolmesti sijoittuneeseen poniin, miksi sitä pitäisi kilpailuttaa 500 starttia lisää? Eikö 3 sijoitusta riitä? No ei todellakaan, ainakaan jos haluaa joskus myydä kyseisen hevosen jälkeläisiä. Mikä näihin ihmisiin on mennyt? Miksi pitää olla 200000 sijoitusta, kaikki mahdolliset meriitit ja arvonimet ja tittelit ja muut turhanpäiväisyydet, jotta saa kasvatin myytyä? Ja sen lisäksi tietty huippuhevosen täydellinen rakennekuva, unohtamatta LJ'n alaisia näyttelytuloksia. Hohhoijaa sanon minä. No okei, kyllä sen kasvatin saa myytyä, mutta kyllä "varastosta" löytyy vielä kaksi vuotta vanhoja kasvatteja, jotka yhä odottavat uusia sivujaan. Voi poloisia.

Sopivalla aasinsillalla uuteen aiheeseen - kuviin. Joka pirhanan tallilla vilisee samat HW Farmin ja Benny de Ruitersin puokkikuvat. Ei siinä mitään, itsekin noihin kuviin olen joskus turvautunut paremman puutteessa, enkä väitä että itselläni olisi jotenkin "harvinaisempia" kuvia vieläkään. Kuitenkin, minusta tuntuu että yhä useampi virtuaaliharrastelija haluaa sille omalla kultamussukalleen mahdollisimman hyvät ja "laadukkaat" kuvat. Pitää olla vähintäänkin täydellinen rakennekuva täydellisestä kiiltäväkarvaisesta mopedista, vaikka kyseessä olisikin puskatallin pattipolvinen luuska. Miksi? Vai tekeekö hieno kuva muuten mitäänsanomattomasta hevosesta jollain tapaa paremman? Minusta massakuva tekee massaponista aivan muuta. Ja mikä pirkule tekee kuvasta täydellisen? Upea kiiltäväkarvainen huippuratsu? Vaikka kuva olisi teknisesti päin pyllyä, hevonen tosiasiassa iso puoliverinen ja kummallisessa asennossa tai muuten oudon näköinen, laitetaan kuva alle 140-senttiselle ratsuponille ja ollaan tyytyväisiä, kuten eräässäkin tapauksessa joka ponnahti silmiini menneellä viikolla. "No muttakun se oli HW farmin kuva ja niin monella ja nii hieno", voisi hyvin olla selitys tällekin ilmiölle. Ihme ettei ollut kuvassa vielä vastakkaisen sukupuolen heppa!
Kuvan ei kai tarvitse olla huippuhieno? Minusta hyvä kuva kertoo hevosen luonteesta ja sen olemuksesta, sekä kertoo tarkalleen minkä värinen kyseinen bittiponi on. Rakennekuva ei todellakaan ole välttämätön, sillä liikekuvallakin pärjää mahtavasti joissakin näyttelyissä. Jopa pääkuva riittää!

Ylikilpailtu hevonen, 1000000 sijoitusta, kaikki mahdolliset meriitit ja arvonimet, täydellinen "muodissa" oleva rakennekuva, valmennuksia, elämää pidempi luonne jota tuskin jaksaa lukea 1/5, saman mittainen itseään toisteleva sukuselvitys, kymmeniä vanhempansa tapaan täydellisiä jälkeläisiä. Kilpaileminen aloitettu kolme kuukautta ennen varsan syntymää, samoin valmennuksissa ravaaminen. Hoitajaa ei olla nähtykään. Ai niin, ja sukutaulu pursuaa tälläisiä ilmestyksiä.

Vai: yksi liike/pääkuva, ytimekkäät ja lyhyet tekstit, jotka kertovat vain tärkeimmät faktat sopivalla kirjoitustyylillä, muutama kilpailu realistiseen aikaan hevosen ikään nähden. Ehkä pari jälkeläistä ja mahdollisesti myös hoitaja.

Tarvitseeko bittiponiin panostaa järjettömästi, jotta se olisi niin sanotusti täydellinen? Vai voisiko täydellinen virtuaalihevonen olla poni, jolla on kiva nimi ja suku sekä nätti kuva?