Mietin yhä edelleen, miksei nykyihmiset viitsi/jaksa/halua osallistua virtuaalisille ratsastustunneille. Meillä Susikalliossa tunnit ja kurssit suorastaan huutavat tyhjyyttään. Kuten jo edellisessä kirjoituksessa sanoin, alkuaikoina tuntilaisia kyllä riitti ihan perus koulu- ja estetunneille riittävästi, eli neljästä peräti kahteentoista. Ja tunneille osallistuttiin tallin hevosilla, joskus ehkä jollekin omalla. Mutta nykyään on pakko laittaa kutsuun, että voi halutessaan osallistua omalla hevosella, sillä muuten ei kukaan osallistu tunnille. Miksi?
Mietitäänpä miten on asian laita oikeassa elämässä. Jos halajaa alkaa ratsastaa, ensimmäinen mahdollinen vaihtoehto on kipittää tuota pikaa lähimpään ratsastuskouluun. Alkeiskurssi, jatkotunteja, estetunteja... Kunnes lopulta ehkä kilpakentille asti. Mutta vain ehkä.
Mutta virtuaalimaailmassakun ei tarvitse oikeasti osata ratsastaa, voi heti alkajaisiksi hankkia GP-tason seinähullun koulupuokin, joka hyppää yli 2metrin esteitä tuosta vaan. Ja ainiin, tietty sama ratsastaja, vaikka pituutta pitääkin löytyä jotta voi puokkia kunnolla ratsastaa, menee ihan sujuvasti GP'tä ja niitä parinmetrin esteitä ravi-laukka-kenttä-shetullaan. Ja toisinaan tallin etusivulla kehutaan kuinka realistinen talli ollaan. No siitä voi olla montaa mieltä.
Miksi siis tarvitsisi osallistua virtuaaliselle ratsastustunnille? Sehän on ihan turhaa ajanhukkaa. Paitsi jos haluaa kehittyä kirjoittajana, saada palautetta paitsi kirjoituksestaan, myös ehkäpä jopa todellisuutta hipovista ratsastustaidoistaan, sillä aika usein kirjoittaa kuten oikeasti ratsastaisi. Tunnit ovat myös hyvä tapa tutustua muihin virtuaalimaailmassa pörrääviin ihmisiin, itse ainakin olen saanut muutamankin hyvän ystävän juuri tuntien kautta! Ja pakkohan siinä on pikkuhiljaa toisiin tutustua, jos käy samalla vakitunnilla viikosta toiseen. Tunneilla käyminen voi myös kehittää lukutaitoa (joutuu lukemaan uuden ponin luonnekuvauksen), sekä pitää mielikuvituksen virkeänä (joutuu keksimään tarinan siitä, miten tunti meni).
Ja aikaa tarinatunnille osallistumiseen menee 5-15minuuttia, riippuu kuinka pitkän tarinan haluaa kirjoittaa. Nimilistaantunnille korkeintaan 2 - pitää lähettää vain oma nimensä kutsun sivulle! NL-tunnista tosin tuskin saa irti yhtä paljoa kuin serkustaan tarinatunnista.
Mutta jos tosissaan haluaa saada irti mahdollisimman paljon virtuaalitalleilusta, suosittelen lämpimästi kursseille osallistumista. Ainakin meillä Susikalliossa miltei jokainen kurssi toimii niin, että osallistuttuasi sinulle lähetetään mailitse tietopaketti ja muutama kysymys, joihin on aikaa vastata kuukausi. Kysymykset ovat tietty tarinamuotoisia, eli kerrot vastauksesi tarinan muodossa. Ja mahdollisimman helppoja, sillä kursseille saattaa osallistua aivan hevosista tietämättömätkin.
Luulisi, että jokaisella on oikeasti aikaa ja viitsimystä sen verran, että kirjoittaa pari tarinaa? No, myönnän kyllä, että virtuaalimaailmassa ei oikeastaan ole minkään tason tarvetta osallistua tunneille. Toisaalta, ei kai mihinkään virtuaalimaailmaan liittyvään olekaan tarvetta? Tietääkseni koko puuha perustuu täysin haluihin ja kiinnostuksiin, tietenkin myös omien kaukaisten unelmien täyttämiseen.
Tulihan purkauduttua. Ja tulkaa nyt edes ihmeessä kertomaan, miksette raahaudu tunneille?
Tai sitten tämä virtuaalimaailman "ala" on kuolemassa sukupuuttoon.
Voi meitä ratsastuskoulujen pitäjiä.
tiistaina, tammikuuta 12, 2010
keskiviikkona, tammikuuta 06, 2010
Missä aktiiviset kävijät?
Houkuttelinkin jo ihmiset vastaamaan pienehköön kyselyyni ht.netissä; MISSÄ ON KÄVIJÄT? Kun vuonna 2008 laitoin pystyyn Ratsastuskoulu Susikallion, kävijöitä, niin tuntiratsastajia kuin hoitajiakin, riitti pilvin pimein. Liekö tänäpäivänä tärkeämpää oman navan kaivelu, eikä muiden toimintaan osallistumiseen riitä aikaa - tahi kiinnostusta. Susikallio ei liene ainoa talli, jonka tuntilaiset ovat kaikonneet; vietin viimeyön käyden läpi jokaisen virtuaalisen ratsastuskoulun, jonka hyppysiini sain. Tulokseksi tuli, että vain noin kahdessa-kolmessa kävi kohtuullisen aktiivisesti ihmisiä. Mihin tämä maailma on oikein matkalla?
Myönnän, etten itsekään tällä hetkellä käy millään tallilla kuin aktiivivierailijana, mutta olen kyllä valmis ottamaan hoitohevosen tai käymään tunneilla heti kun riittävän motivoiva ja mielenkiintoinen talli pompahtaa vastaan. Sillä hoitaminen ei oikeasti vie niin paljon aikaa, etteikö yhtä-kahta tarinaa ehtisi kuukaudessa kirjoittaa. Se aika, joka yhden tarinan kirjoittamiseen menee, on häviävän pieni osa kaikkea sitä aikaa jonka virtuaalitallien parissa vietät. Ja kuinka paljon vie aikaa osallistua vaikkapa nimilistaan tunnille? Kaksi minuuttia. Huh huh, jos tuota aikaa ei voi antaa, on oltava aika pirun tiukka aikataulu! Entäpä tarinatunti? Noin kymmenisen minuuttia.
Ehkäpä vika löytyykin itse talleista? Noh, voinpahan puhtaalla omalla tunnolla sanoa, että Susikallion remontoimiseen, paranteluun ja kävijöille selkeämmäksi ja mukavammaksi paikaksi muokkaamiseen on käytetty tunteja, päiviä, viikkoja - kohta kaksi vuotta.
Löytyisiköhän juuri sinulta pari minuuttia aikaa?
Myönnän, etten itsekään tällä hetkellä käy millään tallilla kuin aktiivivierailijana, mutta olen kyllä valmis ottamaan hoitohevosen tai käymään tunneilla heti kun riittävän motivoiva ja mielenkiintoinen talli pompahtaa vastaan. Sillä hoitaminen ei oikeasti vie niin paljon aikaa, etteikö yhtä-kahta tarinaa ehtisi kuukaudessa kirjoittaa. Se aika, joka yhden tarinan kirjoittamiseen menee, on häviävän pieni osa kaikkea sitä aikaa jonka virtuaalitallien parissa vietät. Ja kuinka paljon vie aikaa osallistua vaikkapa nimilistaan tunnille? Kaksi minuuttia. Huh huh, jos tuota aikaa ei voi antaa, on oltava aika pirun tiukka aikataulu! Entäpä tarinatunti? Noin kymmenisen minuuttia.
Ehkäpä vika löytyykin itse talleista? Noh, voinpahan puhtaalla omalla tunnolla sanoa, että Susikallion remontoimiseen, paranteluun ja kävijöille selkeämmäksi ja mukavammaksi paikaksi muokkaamiseen on käytetty tunteja, päiviä, viikkoja - kohta kaksi vuotta.
Löytyisiköhän juuri sinulta pari minuuttia aikaa?
perjantaina, tammikuuta 01, 2010
Täydellinen virtuaalihevonen?
Pääsinpä vihdoinkin kirjautumaan tännekin, pahoittelen pitkää kirjoitusväliä (jos lukijoita nyt edes on). Uudenvuoden lupaus 2010, enemmän blogitekstejä!
Lähiaikoina on ollut paljon puhetta siitä, millainen on "täydellinen virtuaalihevonen". Aiheeseen tiiviisti liittyy realistisuus: voiko bittiponi olla täydellinen ja realistinen? Kysymykseen lienee vastaus itse kullakin, mutta koen aiheen olevan sen verta mielenkiintoinen ja niin sanotusti lähellä sydäntäni, että bloggailen oman näkemykseni teidän iloksenne (olettaen että tätä nyt joku edes lukee).
Itseltäni löytyy likimain 200-300 virtuaalioliota, joista vain muutamalla olen kisannut ns. aktiivisesti eli tasan silloin kun on huvittanut. Ja ainoa hevonen, jonka kalenterista löytyy yli 30 kisaa, on ostettu aikoinaan - minä kiikutin sen vain YLA'an. Olen aina ollut laiska kisaaja, enkä koe, että hevonen jolta löytyy sadoittain kilpailutuloksia tai meriittejä, olisi jollain tapaa täydellinen. Jos haluan kilpailuttaa hevostani, ilmoitan sen korkeintaan viitiseen starttiin kuussa. Yleensä sijoituksia kertyy ns. kisahevosilleni kymmenestä kahteenkymmeneen, mutta useimmiten kilpailuintoni lopahtaa jo kolmannen kohdalla. Kun olen tyytyväinen kolmesti sijoittuneeseen poniin, miksi sitä pitäisi kilpailuttaa 500 starttia lisää? Eikö 3 sijoitusta riitä? No ei todellakaan, ainakaan jos haluaa joskus myydä kyseisen hevosen jälkeläisiä. Mikä näihin ihmisiin on mennyt? Miksi pitää olla 200000 sijoitusta, kaikki mahdolliset meriitit ja arvonimet ja tittelit ja muut turhanpäiväisyydet, jotta saa kasvatin myytyä? Ja sen lisäksi tietty huippuhevosen täydellinen rakennekuva, unohtamatta LJ'n alaisia näyttelytuloksia. Hohhoijaa sanon minä. No okei, kyllä sen kasvatin saa myytyä, mutta kyllä "varastosta" löytyy vielä kaksi vuotta vanhoja kasvatteja, jotka yhä odottavat uusia sivujaan. Voi poloisia.
Sopivalla aasinsillalla uuteen aiheeseen - kuviin. Joka pirhanan tallilla vilisee samat HW Farmin ja Benny de Ruitersin puokkikuvat. Ei siinä mitään, itsekin noihin kuviin olen joskus turvautunut paremman puutteessa, enkä väitä että itselläni olisi jotenkin "harvinaisempia" kuvia vieläkään. Kuitenkin, minusta tuntuu että yhä useampi virtuaaliharrastelija haluaa sille omalla kultamussukalleen mahdollisimman hyvät ja "laadukkaat" kuvat. Pitää olla vähintäänkin täydellinen rakennekuva täydellisestä kiiltäväkarvaisesta mopedista, vaikka kyseessä olisikin puskatallin pattipolvinen luuska. Miksi? Vai tekeekö hieno kuva muuten mitäänsanomattomasta hevosesta jollain tapaa paremman? Minusta massakuva tekee massaponista aivan muuta. Ja mikä pirkule tekee kuvasta täydellisen? Upea kiiltäväkarvainen huippuratsu? Vaikka kuva olisi teknisesti päin pyllyä, hevonen tosiasiassa iso puoliverinen ja kummallisessa asennossa tai muuten oudon näköinen, laitetaan kuva alle 140-senttiselle ratsuponille ja ollaan tyytyväisiä, kuten eräässäkin tapauksessa joka ponnahti silmiini menneellä viikolla. "No muttakun se oli HW farmin kuva ja niin monella ja nii hieno", voisi hyvin olla selitys tällekin ilmiölle. Ihme ettei ollut kuvassa vielä vastakkaisen sukupuolen heppa!
Kuvan ei kai tarvitse olla huippuhieno? Minusta hyvä kuva kertoo hevosen luonteesta ja sen olemuksesta, sekä kertoo tarkalleen minkä värinen kyseinen bittiponi on. Rakennekuva ei todellakaan ole välttämätön, sillä liikekuvallakin pärjää mahtavasti joissakin näyttelyissä. Jopa pääkuva riittää!
Ylikilpailtu hevonen, 1000000 sijoitusta, kaikki mahdolliset meriitit ja arvonimet, täydellinen "muodissa" oleva rakennekuva, valmennuksia, elämää pidempi luonne jota tuskin jaksaa lukea 1/5, saman mittainen itseään toisteleva sukuselvitys, kymmeniä vanhempansa tapaan täydellisiä jälkeläisiä. Kilpaileminen aloitettu kolme kuukautta ennen varsan syntymää, samoin valmennuksissa ravaaminen. Hoitajaa ei olla nähtykään. Ai niin, ja sukutaulu pursuaa tälläisiä ilmestyksiä.
Vai: yksi liike/pääkuva, ytimekkäät ja lyhyet tekstit, jotka kertovat vain tärkeimmät faktat sopivalla kirjoitustyylillä, muutama kilpailu realistiseen aikaan hevosen ikään nähden. Ehkä pari jälkeläistä ja mahdollisesti myös hoitaja.
Tarvitseeko bittiponiin panostaa järjettömästi, jotta se olisi niin sanotusti täydellinen? Vai voisiko täydellinen virtuaalihevonen olla poni, jolla on kiva nimi ja suku sekä nätti kuva?
Lähiaikoina on ollut paljon puhetta siitä, millainen on "täydellinen virtuaalihevonen". Aiheeseen tiiviisti liittyy realistisuus: voiko bittiponi olla täydellinen ja realistinen? Kysymykseen lienee vastaus itse kullakin, mutta koen aiheen olevan sen verta mielenkiintoinen ja niin sanotusti lähellä sydäntäni, että bloggailen oman näkemykseni teidän iloksenne (olettaen että tätä nyt joku edes lukee).
Itseltäni löytyy likimain 200-300 virtuaalioliota, joista vain muutamalla olen kisannut ns. aktiivisesti eli tasan silloin kun on huvittanut. Ja ainoa hevonen, jonka kalenterista löytyy yli 30 kisaa, on ostettu aikoinaan - minä kiikutin sen vain YLA'an. Olen aina ollut laiska kisaaja, enkä koe, että hevonen jolta löytyy sadoittain kilpailutuloksia tai meriittejä, olisi jollain tapaa täydellinen. Jos haluan kilpailuttaa hevostani, ilmoitan sen korkeintaan viitiseen starttiin kuussa. Yleensä sijoituksia kertyy ns. kisahevosilleni kymmenestä kahteenkymmeneen, mutta useimmiten kilpailuintoni lopahtaa jo kolmannen kohdalla. Kun olen tyytyväinen kolmesti sijoittuneeseen poniin, miksi sitä pitäisi kilpailuttaa 500 starttia lisää? Eikö 3 sijoitusta riitä? No ei todellakaan, ainakaan jos haluaa joskus myydä kyseisen hevosen jälkeläisiä. Mikä näihin ihmisiin on mennyt? Miksi pitää olla 200000 sijoitusta, kaikki mahdolliset meriitit ja arvonimet ja tittelit ja muut turhanpäiväisyydet, jotta saa kasvatin myytyä? Ja sen lisäksi tietty huippuhevosen täydellinen rakennekuva, unohtamatta LJ'n alaisia näyttelytuloksia. Hohhoijaa sanon minä. No okei, kyllä sen kasvatin saa myytyä, mutta kyllä "varastosta" löytyy vielä kaksi vuotta vanhoja kasvatteja, jotka yhä odottavat uusia sivujaan. Voi poloisia.
Sopivalla aasinsillalla uuteen aiheeseen - kuviin. Joka pirhanan tallilla vilisee samat HW Farmin ja Benny de Ruitersin puokkikuvat. Ei siinä mitään, itsekin noihin kuviin olen joskus turvautunut paremman puutteessa, enkä väitä että itselläni olisi jotenkin "harvinaisempia" kuvia vieläkään. Kuitenkin, minusta tuntuu että yhä useampi virtuaaliharrastelija haluaa sille omalla kultamussukalleen mahdollisimman hyvät ja "laadukkaat" kuvat. Pitää olla vähintäänkin täydellinen rakennekuva täydellisestä kiiltäväkarvaisesta mopedista, vaikka kyseessä olisikin puskatallin pattipolvinen luuska. Miksi? Vai tekeekö hieno kuva muuten mitäänsanomattomasta hevosesta jollain tapaa paremman? Minusta massakuva tekee massaponista aivan muuta. Ja mikä pirkule tekee kuvasta täydellisen? Upea kiiltäväkarvainen huippuratsu? Vaikka kuva olisi teknisesti päin pyllyä, hevonen tosiasiassa iso puoliverinen ja kummallisessa asennossa tai muuten oudon näköinen, laitetaan kuva alle 140-senttiselle ratsuponille ja ollaan tyytyväisiä, kuten eräässäkin tapauksessa joka ponnahti silmiini menneellä viikolla. "No muttakun se oli HW farmin kuva ja niin monella ja nii hieno", voisi hyvin olla selitys tällekin ilmiölle. Ihme ettei ollut kuvassa vielä vastakkaisen sukupuolen heppa!
Kuvan ei kai tarvitse olla huippuhieno? Minusta hyvä kuva kertoo hevosen luonteesta ja sen olemuksesta, sekä kertoo tarkalleen minkä värinen kyseinen bittiponi on. Rakennekuva ei todellakaan ole välttämätön, sillä liikekuvallakin pärjää mahtavasti joissakin näyttelyissä. Jopa pääkuva riittää!
Ylikilpailtu hevonen, 1000000 sijoitusta, kaikki mahdolliset meriitit ja arvonimet, täydellinen "muodissa" oleva rakennekuva, valmennuksia, elämää pidempi luonne jota tuskin jaksaa lukea 1/5, saman mittainen itseään toisteleva sukuselvitys, kymmeniä vanhempansa tapaan täydellisiä jälkeläisiä. Kilpaileminen aloitettu kolme kuukautta ennen varsan syntymää, samoin valmennuksissa ravaaminen. Hoitajaa ei olla nähtykään. Ai niin, ja sukutaulu pursuaa tälläisiä ilmestyksiä.
Vai: yksi liike/pääkuva, ytimekkäät ja lyhyet tekstit, jotka kertovat vain tärkeimmät faktat sopivalla kirjoitustyylillä, muutama kilpailu realistiseen aikaan hevosen ikään nähden. Ehkä pari jälkeläistä ja mahdollisesti myös hoitaja.
Tarvitseeko bittiponiin panostaa järjettömästi, jotta se olisi niin sanotusti täydellinen? Vai voisiko täydellinen virtuaalihevonen olla poni, jolla on kiva nimi ja suku sekä nätti kuva?
tiistaina, elokuuta 25, 2009
Sukututkimuksia
.. eli mitä kaikkia ihanuuksia Rifiuti sisälleen piileekään...
Muutamille viimeisille elokuun varsoille sivuja tehdessäni kiinnitin huomioni eräänkin kasvatin sukuun: peräti neljästä kuuten, paikoitellen taisi olla jopa seitsemän polvea puhtaita arabeja!
RIFA's Arktik Amoretto ox omaa varsin monipuolisen ja värikkään suvun, josta löytää niin menestyneempiä kuin "pullaponin" elämää viettäneitä, toinen toistaan upeampia eläimiä. Amoretton isä, Arctic Jericho on kaunis raudikko puolalaislinjaa edustava ori, jonka isä on upea KTK-III palkittu Farr Arktikaa, jonka palkintokaappia koristaa myös AHAC Legion of Supreme Honor +/ sekä huimat 38 sijoitusta westernissä (115p WRJ-rankingpistettä) . "Jerryn" lisäksi ei tällä upealla kimolla ole kuin neljä jälkeläistä. Menestys sen kuin jatkuu silmäillessä suvun seuraavaa tekijää - nimittäin Farr Arktikaan isää Adio. Joulukuussa 2004 syntynyt Adio kilpaili aikoinaan menestyksekkäästi westernissä, oriin menestyksestä kertoo monituiset tittelit, kuten VIR MVA Ch, KTK-III (66p), WRJ-III (53p), AHAC Legion of Merit Champion (++). Ulkomaista linjaa edystaa Adio'n isä, G Nazeer al Rayyan, jonka isä oli pudottaa silmät päästäni: voiko noin kaunista ollakaan kuin Ashhal Al Rayyan? Voi, nimittäin Arktik Amoretton isänisänisänisänisä Safir! Sivujensa perusteella on tämä ori elänyt 1998-2000!
Isänpuolen suvun tammoista mainittakoon Shaphara Al Ansfara, hätkähdyttävän kaunis raudikko. Aivan yhtä kaunis on tämän emä, Ansata Sharifa, kuvankaunis miltei valkea tamma, joka sekin eli vuosina 1999-2002, sivuista päätellen ulkomaalainen.
Harmi, että hevosten sivuja katoaa netistä.
Muutamille viimeisille elokuun varsoille sivuja tehdessäni kiinnitin huomioni eräänkin kasvatin sukuun: peräti neljästä kuuten, paikoitellen taisi olla jopa seitsemän polvea puhtaita arabeja!
RIFA's Arktik Amoretto ox omaa varsin monipuolisen ja värikkään suvun, josta löytää niin menestyneempiä kuin "pullaponin" elämää viettäneitä, toinen toistaan upeampia eläimiä. Amoretton isä, Arctic Jericho on kaunis raudikko puolalaislinjaa edustava ori, jonka isä on upea KTK-III palkittu Farr Arktikaa, jonka palkintokaappia koristaa myös AHAC Legion of Supreme Honor +/ sekä huimat 38 sijoitusta westernissä (115p WRJ-rankingpistettä) . "Jerryn" lisäksi ei tällä upealla kimolla ole kuin neljä jälkeläistä. Menestys sen kuin jatkuu silmäillessä suvun seuraavaa tekijää - nimittäin Farr Arktikaan isää Adio. Joulukuussa 2004 syntynyt Adio kilpaili aikoinaan menestyksekkäästi westernissä, oriin menestyksestä kertoo monituiset tittelit, kuten VIR MVA Ch, KTK-III (66p), WRJ-III (53p), AHAC Legion of Merit Champion (++). Ulkomaista linjaa edystaa Adio'n isä, G Nazeer al Rayyan, jonka isä oli pudottaa silmät päästäni: voiko noin kaunista ollakaan kuin Ashhal Al Rayyan? Voi, nimittäin Arktik Amoretton isänisänisänisänisä Safir! Sivujensa perusteella on tämä ori elänyt 1998-2000!
Isänpuolen suvun tammoista mainittakoon Shaphara Al Ansfara, hätkähdyttävän kaunis raudikko. Aivan yhtä kaunis on tämän emä, Ansata Sharifa, kuvankaunis miltei valkea tamma, joka sekin eli vuosina 1999-2002, sivuista päätellen ulkomaalainen.
Belgian Reflectonin kasvatti, Farr Arktikaan emä, Justine's Wedding Picture, on sekin varsin näyttävä neitokainen. Todellisia nostalgisia tuulahduksia tuo Flower's Nandy, ties kuinka kaukana Amoretton isän emän puolella lymyilevä kimo neitonen.
Amoretton emä, Empire's Acier d'Amour, on ruunikko puolalaislinjaa edustava tamma, jonka suvun juuret juontuvat Tuuliharjan hevosiin - ja vielä pidemmälle. Aina hämmästyttävän kauniiseen Wall's Casanovaan (en tosiaan ihmettele miten ori on ansainnut Champion-arvonimen!). Vielä kauempaa löytyy nimi SFM Copper Classique, vuonna 2002 syntynyt kimo ori.
Amoretton emä, Empire's Acier d'Amour, on ruunikko puolalaislinjaa edustava tamma, jonka suvun juuret juontuvat Tuuliharjan hevosiin - ja vielä pidemmälle. Aina hämmästyttävän kauniiseen Wall's Casanovaan (en tosiaan ihmettele miten ori on ansainnut Champion-arvonimen!). Vielä kauempaa löytyy nimi SFM Copper Classique, vuonna 2002 syntynyt kimo ori.
Harmi, että hevosten sivuja katoaa netistä.
tiistaina, elokuuta 18, 2009
Ensimmäinen kasvatti!
SVZ'n ensimmäinen kasvatti näki päivänvalon tänä iltana sateen ropistessa tallin kattoon ja raidoittaessa ikkunat. Fabi-tamma oli jo aamusella osoittanut pieniä merkkejä lähestyvästä h-hetkestä, iltaan mennessä oli pikkuruinen tammavarsa putkahtanut maailmaan. Ensisynnyttäjämme oli selviytynyt koko urakasta täysin ilman apuja! Pikkutyttö ristittiin Suicide Fobia SVZ'ksi - Fobia-nimi mamman mukaan. Isänä tälle urhealle pikkuisella toimii Laban II, komea raudikko ori Susikalliosta.
Vaan eipä joudu Sussu kauaa yksinään oleskelemaan, sillä jo muutaman päivän perästä on laskettu aika kolmella muulla tammallamme. Rotuvalikoima ei järin mahtava ole, puoliveristen parissa pysytellään tämän nelikon kesken.
Tanskalaista puoliveristä edustaa 21.päivä syntyvä Tiziya SVZ, jonka isä, Sargon V, on huomattavasti kisannut villejä, niin koulun kuin esteidenkin saralla. Tämän oriin kilpailukalenteri totisesti todistaa, etteivät villit kisat ole kuolleet sukupuuttoon! Tiziyan emä, Trigona DK, taasen on hätkähdyttävän komea tuontitamma Tanskanmaalta.
Oldenburgilaista linjaa sen sijaan jatkaa päivää aiemmin syntyvä ori Wibrudz SVZ. Tämän herran suku on vähintään yhtä kiehtova kuin Tiziyankin; vaikkei polvia löydy kuin yksi, voisi sukua luonnehtia ihailtavaksi: juuri sopivasti jaoksittomista kisamenestystä keränneet vanhemmat. Wibrudzin vanhemmat ovat sykähdyttävän kauniita yksilöitä, joilta varmasti voi odottaa periytyvän ellei miellyttävä luonne niin ainakin sopusuhtainen rakenne.
Siinä missä oldenburgeja ja tanskalaisia, mahtuupa joukkoon kirjavaan vielä toinen brandenburg - nimittäin Wibrudzin kanssa samana päivänä syntyvä pikkumies Balzer SVZ. Tämän otuksen isäksi valittiin sopivaa oria etsittäessä hurjia koululuokkia taitava Baldewin C - mukavan vähän kilpaillut ori, joskin jopa kahdesti ensimmäiseksi sijoittunut! Varsan emä puolestaan on häikäsevän paljon (suorastaan hämmästyttää miten onkin noin monta kisaa tamman kalenteriin päässyt kertymään!), joskaan ei kovin kummoisesti menestynyt tamma Little Wood-Music. Wonnie on ehdottomasti yksi tallimme kauneimpia tammoja; voisikin kuvitella periytyvän upean ulkomuodon myös tälle varsalle.
Tiziya ja Wibrudz odottelevat tarjouksia uusista, ennen kaikkea huolehtivaisista kodeista! (;
Vaan eipä joudu Sussu kauaa yksinään oleskelemaan, sillä jo muutaman päivän perästä on laskettu aika kolmella muulla tammallamme. Rotuvalikoima ei järin mahtava ole, puoliveristen parissa pysytellään tämän nelikon kesken.
Tanskalaista puoliveristä edustaa 21.päivä syntyvä Tiziya SVZ, jonka isä, Sargon V, on huomattavasti kisannut villejä, niin koulun kuin esteidenkin saralla. Tämän oriin kilpailukalenteri totisesti todistaa, etteivät villit kisat ole kuolleet sukupuuttoon! Tiziyan emä, Trigona DK, taasen on hätkähdyttävän komea tuontitamma Tanskanmaalta.
Oldenburgilaista linjaa sen sijaan jatkaa päivää aiemmin syntyvä ori Wibrudz SVZ. Tämän herran suku on vähintään yhtä kiehtova kuin Tiziyankin; vaikkei polvia löydy kuin yksi, voisi sukua luonnehtia ihailtavaksi: juuri sopivasti jaoksittomista kisamenestystä keränneet vanhemmat. Wibrudzin vanhemmat ovat sykähdyttävän kauniita yksilöitä, joilta varmasti voi odottaa periytyvän ellei miellyttävä luonne niin ainakin sopusuhtainen rakenne.
Siinä missä oldenburgeja ja tanskalaisia, mahtuupa joukkoon kirjavaan vielä toinen brandenburg - nimittäin Wibrudzin kanssa samana päivänä syntyvä pikkumies Balzer SVZ. Tämän otuksen isäksi valittiin sopivaa oria etsittäessä hurjia koululuokkia taitava Baldewin C - mukavan vähän kilpaillut ori, joskin jopa kahdesti ensimmäiseksi sijoittunut! Varsan emä puolestaan on häikäsevän paljon (suorastaan hämmästyttää miten onkin noin monta kisaa tamman kalenteriin päässyt kertymään!), joskaan ei kovin kummoisesti menestynyt tamma Little Wood-Music. Wonnie on ehdottomasti yksi tallimme kauneimpia tammoja; voisikin kuvitella periytyvän upean ulkomuodon myös tälle varsalle.
Tiziya ja Wibrudz odottelevat tarjouksia uusista, ennen kaikkea huolehtivaisista kodeista! (;
SVZ'aan suuri laajennus
Tässä se taas nähdään kuinka hienosti osaa pysytellä yhteen rotuun rajoittuunena; alunperin oli tarkoitus SVZ'ssa kasvattaa vain arabeja, pian rakentui kuitenkin puoliverisiipi joka hyppäsi vain muutaman viikon kuluttua omaksi tallikseen. Tavanomaisten suomalaisten ohella on SVZ'n idea miltei aina ollut kasvattaa niitä harvinaisempia puoliverisiin laskettavia rotuja, kuten brandenburg, zweibrücker sekä näemmä muiden varjoon jäänyt oldenburg. Kaavailtiinpa siinä sitten myös vielä harvinaisempien lämminveriratsujen jalostuksen aloittelua;orlov-rostoptshin, budjonny, don... Näin pitkälle emme sentään vielä ole ehtineen, joskin SVZ'aan satelee uusia tuttavuuksia kuin sieniä sateella - ja tästäpä päästäänkin tämän kirjoituksen varsinaiseen aiheeseen.
Nimittäin Studin yllättävään laajennukseen; puoliveristen rinnalle on otettu valtava määrä uusia rotuja, aina haflingereista irish cobeihin ja welsh cobeihin, unohtamatta liutaa terskinhevosia, joiden jalostukseen minulla jo olikin ollut pieni kosketus. Myös muutama akhal-tekke pääsi kehiin, tällä hetkellä kolme laukkapainotteista tammaa sekä yksi kisamaailmankin tuulia haistellut ori. Kaikki tuontisukuisia, aivan kuten vielä toistaiseksi miltei koko tallin alati kasvava hevoskaarti.
Minulle lähes uutena - ponijalostus. Juolahtipa mieleeni, etten juuri koskaan ole ollut shetlanninponijalostusta enempää osallisena ponikasvatukseen, toki joskus aikanaan tuli varsa jos toinenkin saatettua maailmaan. Mutta nyt on jo kuitenkin aika ryhdistäytyä ponijalostuksen saralla - eipä muuta kuin lauma poneja kehiin! Muutaman yllä mainitsemani rodun lisäksi tallipihaamme astelee nykyään kirjava lauma australianponeja, lewitzereitä kuin myös suurempi joukko new foresteja. Toki mukaan mahtuu myös moniponi connemara, unohtamatta suloista punkkaria vuonohevosta! Ostoslistalla mainitaan vielä joitain ponirotuja, kuten kalliovuortenponi ja gotlanninruss. Jospa Susikallion shettisjalostus siirtyisi SVZ'n puolelle? Aika näyttää.
Nimittäin Studin yllättävään laajennukseen; puoliveristen rinnalle on otettu valtava määrä uusia rotuja, aina haflingereista irish cobeihin ja welsh cobeihin, unohtamatta liutaa terskinhevosia, joiden jalostukseen minulla jo olikin ollut pieni kosketus. Myös muutama akhal-tekke pääsi kehiin, tällä hetkellä kolme laukkapainotteista tammaa sekä yksi kisamaailmankin tuulia haistellut ori. Kaikki tuontisukuisia, aivan kuten vielä toistaiseksi miltei koko tallin alati kasvava hevoskaarti.
Minulle lähes uutena - ponijalostus. Juolahtipa mieleeni, etten juuri koskaan ole ollut shetlanninponijalostusta enempää osallisena ponikasvatukseen, toki joskus aikanaan tuli varsa jos toinenkin saatettua maailmaan. Mutta nyt on jo kuitenkin aika ryhdistäytyä ponijalostuksen saralla - eipä muuta kuin lauma poneja kehiin! Muutaman yllä mainitsemani rodun lisäksi tallipihaamme astelee nykyään kirjava lauma australianponeja, lewitzereitä kuin myös suurempi joukko new foresteja. Toki mukaan mahtuu myös moniponi connemara, unohtamatta suloista punkkaria vuonohevosta! Ostoslistalla mainitaan vielä joitain ponirotuja, kuten kalliovuortenponi ja gotlanninruss. Jospa Susikallion shettisjalostus siirtyisi SVZ'n puolelle? Aika näyttää.
torstaina, elokuuta 13, 2009
Kasvatustoiminta taas käyntiin!
Rifiuti Arabiansin kasvatustoiminta on seissyt jo pitkään aloillaan, eikä yksikään varsa ole kuukausiin nähnyt päivänvaloa maillamme. Iinan luovutettua tallin minulle, olen jälleen saanut elämää tallille - ja elokuun kunniaksi on miltei jokainen riittävään ikään ehtinyt tamma astutettu. Näin ollen vielä tämän kuun puolella tulee peräti 18 varsaa syntymään RIFA's-nimen alle. Näistä kuusi on syntynyt ja alustavasti toiset samanmoiset ovat varattavissa. Näille vauvoille toivotaankin pitkäaikaisia koteja (:
Näistä varsoista voi kysellä mailitse. Lisää infoa täällä sekä myyntisäännöt.
o. RIFA's Aalia Rathar ox
synt. 10.8. i: B.L. Au Revoir ox e: Aalia Rafahla ox
o. RIFA's Riéti Rhiwallon ox
synt. 10.8. i: T.H. Priory's Star ox e: ROA Timantic ox
t. RIFA's Weintje Winona ox
synt. 11.8. i: Zhodrin DRO ox e: Fantome's Dear Monday ox
o. RIFA's Rayshawn ox
synt. 12.8. i: Glace's Julius Caesar ox e: TuuHa's Safinaz ox
o. RIFA's Narcissus ox
synt. 24.8. i: Lion Vanity ox e: Breakway's Narya ox
o. RIFA's Gbiawatt ox
synt. 28.8. i: Pomwr's Asawa ox e: Gbinatt CZ ox
Miltei jokainen kasvatti edustaa ellei kovin hyvin menestynyttä niin ainakin mielenkiintoista sukua, monet harvinaisempia sukulinjoja. Ja loppupeleissä; merkitseekö se menestys taustalla niin paljon?
Näistä varsoista voi kysellä mailitse. Lisää infoa täällä sekä myyntisäännöt.
o. RIFA's Aalia Rathar ox
synt. 10.8. i: B.L. Au Revoir ox e: Aalia Rafahla ox
o. RIFA's Riéti Rhiwallon ox
synt. 10.8. i: T.H. Priory's Star ox e: ROA Timantic ox
t. RIFA's Weintje Winona ox
synt. 11.8. i: Zhodrin DRO ox e: Fantome's Dear Monday ox
o. RIFA's Rayshawn ox
synt. 12.8. i: Glace's Julius Caesar ox e: TuuHa's Safinaz ox
o. RIFA's Narcissus ox
synt. 24.8. i: Lion Vanity ox e: Breakway's Narya ox
o. RIFA's Gbiawatt ox
synt. 28.8. i: Pomwr's Asawa ox e: Gbinatt CZ ox
Miltei jokainen kasvatti edustaa ellei kovin hyvin menestynyttä niin ainakin mielenkiintoista sukua, monet harvinaisempia sukulinjoja. Ja loppupeleissä; merkitseekö se menestys taustalla niin paljon?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)